Tasta asunnostahan ei tule ikina sellaista, mista viime viikolla viela haaveilin. Mutta nailla mennaan ja ehka ensi kerralla vahan tyylikkaammin. Jaakaappi sentaan tuli tanaan ja Tiimarista tuoduille magneeteillekin loytyi kayttoa, vaikkakin erilailla miten olin ajatellut.

Ostin myos lisaa koukkuja keittioon (hieman hillitympia kuin nuo poikaystavan ostamat lammaskoukut). Koska keittio on minimaalinen, taytyy ottaa kaikki keinot kayttoon sailytystilan suhteen. Valitettavasti tasta kylasta ei loytynyt sita laatikostoa, josta eilen kirjoitin, mutta etsinnat jatkuvat.

Vuosi Nantingissa on nyt alkanut. Sekaannus selvisi ja uusi yliopistoni (johon haen ensi vuonna) ei sijaitsekaan samalla saarella. Joten vuoden verran tulen asumaan tassa asunnossa ja sitten muutto. Nyt tassa pienessa huoneessa jo toki pystyy asumaan, mutta jospa lahipaivien aikana tasta saisi hieman kaytann0llisemman, ja vahemman sekavan.

Ensimmainen kuva on otettu oven suulta. Sanky on paikallaan syvennyksessa, mutta tyopoydan virkaa toimittaa viela pieni taittopoyta, joka lojui katolla. Hyva huonekalukauppa jo loytyi, mutta se ei ole selvinnyt miten sielta saisi tavarat kuljetettua kotiin ja mihin hintaan. Toinen vaihtoehto olisi teetta kylasta loytyvalla puusepalla, jolloin hinta olisi vahan kalliimpi kuin ostettuna, mutta huonekalut voisi itse kantaa kotiin.

Vaikka olin kieltanyt ostamasta mitaan, oli poikaystavani tuonut kotiin tallaisen vaatekaapin virkaa hoitavan hokotyksen. Sen kokoaminen oli myos yllattavan aikaavievaa puuhaa. Se on liian pieni kaikille vaatteilleni, mutta enkohan jollakin tavalla saa vaatteeni jarkevasti jarjestettya. Tanaan tai huomenna vaatekaapin oikealle puolelle tulee jaakaappipakastin. Se maksoi 1198 yuania eli noin 130 euroa. Pienen jaakaapin olisi saanut 80 eurolla, mutta ajattelin isomman olevan parempi sijoitus pidemmalla tahtaimella. Onpa nyt kunnon pakastinosa, johon voi sailoa suomalaisia ruokia kun niita vierailta saa.

Viimeisessa kuvassa on keittio. Oikealla on kannettava keittolevy, joka hoitaa hommansa oikein hyvin. Poytatason alta loytyy hana ja muovinen “tiskiallas”. Nain alkeellisiin oloihin tuskin Suomessa suostuisin, mutta maassa maan tavalla. Tason alle ajattelin ostaa myos muovisen hyllykon (vedenpitava kun hanasta kuitenkin roiskuu), johon saa ruokaa ja keittiotarvikkeita.

Huomenna olisi lähtö takaisin Guangzhouhun, jonne saavun maanantaina Pekingin kautta. Loma Suomessa meni nopeasti ohitse, mutta tuntui olevan sopivan mittainen. Jos en nyt palaa opintojen ääreen, jään laiskuriksi loppu vuodeksi! Toinen syys mukavaan paluuseen on se, että pääsen viimein sisustamaan uutta kotiani. (Esittely löytyy täältä!)

Selailinkin Ikean sivuja jo silä silmällä, vaikka toivon pääseväni halvemmalla. Ikean hinnat tuntuvat Kiinassa turhan korkeilta, mutta jotain osviittaa voisi yllä oleva kollaasi antaa. Tilaa huoneessa on toki vähän, joten kalusteita ei voi olla paljoa ja niiden tulee olla järkevän kokoisia.

Sisustuksesta tuskin tulee noin selkeä ja yksinkertainen kuin kuvassa suunnittelen. Olen erittäin huono pitämään järjestystä yllä ja pidän pikkutavaroiden haalimisesta. Joten jonkinlainen luova sekamelska on varmasti tiedossa. Tärkeintä, että oleelliset huonekalut löytyvät.

Muistini sopukoilta löytyi tieto, että lupasin tehdä äidille kiinalaisia mykyjä (dumplings/jiaozi). Ja mikä olisikaan parempi päivä tehdä niitä kuin viikko ennen lähtöäni. Taikinaan tulee vain vettä ja jauhoja. Haasteellista on saada niitä oikeassa suhteessa, että taikina ei tartu käsiin (ja pöytään), mutta kuitenkin sulkeutuu taitellessa.

Täytteeseen voi laittaa vaikka mitä. Itse laitoin jauhelihaa, sipulia ja inkivääriä. Mausteeksi vähän suolaa, pippuria ja soijakastiketta.

Mykyjä voi taitella ainakin neljällä eri tavalla. Itse käytin ehkäpä sitä helpointa, jota myös Kiinassa harjoittelin. Jauhoja meni noin 3 desiä ja vettä 2,75 dl. Jauhelihaa noin 100 grammaa ja pieni sipuli. Inkivääriä laitoin noin 1×3cm kokoisen palan.

Mykyjä voi myös paistaa ja höyryttää, mutta itse päädyin keittämiseen. Valmiit mykyt eivät olleet aivan saman näköisiä kuin Kiinassa syömäni. Jatkossa pitäisi varmistaa ettei reunoista tule liian paksuja. Maku ei kuitenkaan ollut huono vaikka soijakastikkeen ja viinietikan yhdistelmä ei ollutkaan samanmakuinen kuin Nantingin kantapaikassa.

Äiti ei ainakaan kehdannut valittaa, mutta sisko oli liian ennakkoluuloinen jopa maistamaan. Kaikki 22 mykyä katosivat lautaselta suhteellisen nopeasti, joskin niistä neljä lahjoitin isälleni. Sanoisin, että mykyt onnistuivat yllättävän hyvin, eikä se ollut niin vaikeaa kuin olin ajatellut.